Pohdin tässä lain olemusta yleisellä tasolla. Armosta puhuttaessa huomataan, ettei armoa tarvita, jos ei ole lakia olemassa, joka kertoo missä kohtaan ollaan tehty väärin ja ollaan armon tarpeessa, eli laki ja armo ovat yhteydessä toisiinsa. Ihmiset ja yhteiskunta tarvitsee lakeja, jotta tietäisivät mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta käytöstä, sekä laki suojelee ihmisiä väärinkäytöksiltä ja antaa turvaa elää elämäänsä rauhassa toisten väkivallalta, huijauksilta jne. antamalla tuomioita ja laittamalla ne täytäntöön. Maallisia lakeja säätää kansan valitsema Eduskunta Suomessa.
Monet kristityt pohtivat sitä, että koskevatko Vahan testamentin juutalaisille annetut lait ja säädökset myös uuden liiton kristittyjä. Monet asiat ovat muuttuneet Vanhan testamentin ajoista ja tuli uusi liitto Jeesuksen lunastaessa ihmiskunnan ristillä sijaiskuolemallaan, kun ihmiset eivät kykene täyttämään Jumalan antamaa täydellistä lakia. Jeesus on ainut ihminen joka on pystynyt elämään synnittömän elämän täyttäessään lain ja Jeesus toi armon ja totuuden meille, sillä Jumalan antama laki on voimassa, mutta voimme saada armon, kun otamme sen vastaan.
Jukka Korpela ”Idän orjakauppa keskiajalla – Ihmisryöstöt Suomesta ja Karjalasta” (SKS 2014), josta lainaus sivulta 56: ”Sääntöjä on kaikissa yhteiskunnissa, ja säännöillä pitää olla oikeutuksensa. Jo antiikin roomalaiset erottivat jumalallisen lain, fas, inhimillisestä laista, ius. Edellinen oli pappien ja oraakkelien ja jälkimmäinen tuomareiden ja hallintomiesten maailmaa. Tämän laillisuuskäsityksen varaan rakentui sittemmin monipolvista tietä länsieurooppalainen käsitys laeista ja laillisuudesta. Monissa yhteiskunnissa johtajan asema on kuitenkin sakraalinen, ja hän toteuttaa käskyissään jumalien järjestystä. Näin moraali, käyttäytymistavat ja normistot ovat osa uskontoa. Normirakenteet ohjaavat tietenkin koko yhteiskuntaa ja siten periaatteelliset lähtökohtaerot näkyvät aivan arkipäivässä: kenellä on valta tehdä mitäkin, mikä on ihmisten keskinäinen asema ja mitä omistaminen tarkoittaa… Länsi-Euroopassa kuninkaanvalta alkoi tukeutua kirkon kontrolloiman kristinuskon varaan 900-luvulla: kuningas oli vallassa Jumalan armosta. Näin paikallisklaanit syrjäytyivät: ne eivät enää olleet vallan lähteitä vaan kohteita. Roomalaisen oikeuden ajattelutavan vakiintuessa sydänkeskiajalla kuninkaasta tuli myös valtakunnan lakien lähde, ja hänen valtansa alkoi 1300-luvun jälkeen territorialisoitua: kuninkuus koski rajoilla määrättyä aluetta ja sen kaikkia ihmisiä ja resursseja. Resurssien hallinta edellytti ihmisten ja rikkauksien täsmällistä kirjaamista ja kiinnittämistä johonkin paikkaan valtakunnasta, mikä johti vakituisen verotuksen ja hallinnon organisoitumiseen. Myös orjat piti sitoa kuninkuuteen ja sen lakeihin, mikä johti orjuuden loppuun, koska orjat vapautuivat isäntiensä mielivallasta tullessaan kuninkaan mielivallan (lakien) alaiseksi.”
Ruotsin kirkkolaki vuodelta 1686 teki kirkosta virallisesti osan valtionhallintoa. Ja lain mukaan kaikkien kansalaisten oli kuuluttava evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vuoden 1686 kirkkolaki oli Ruotsin ja Suomen ensimmäinen protestanttinen kirkkolaki. Laki antoi kuninkaalle laajat oikeudet kirkkoon nähden. Se oli voimassa Suomessa vuoteen 1870 mutta Ruotsissa nykyaikaan saakka. Laki ilmestyi Henrik Florinuksen käännöksenä suomeksi vuonna 1688. Katso tarkemmin. Katso se netissä: https://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/lait/flor1688_rdf.xml
Ruotsin lakiin oli sisällytetty myös Mooseksen laki. Ruotsin valtiopäivät vuonna 1734 olivat hyväksyneet lain, jossa kuningas Fredrik I päätti 23.1.1736, että laki oli astuva voimaan saman vuoden syyskuun alussa. Se kumosi keskiajalla säädetyn kuningas Kristofferin maanlain (http://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/kris/ ) ja kaupunkilain sekä syrjäytti 1600-luvun alusta oikeudessa sovelletun niin sanotun Mooseksen lain, eli eräitä kohtia Raamatusta. Tämä maallisen lain ja Raamatun lain sekoittaminen alkoi jo Konstantinus I:stä joka syntyi 27. helmikuuta vuonna 272, joka tunnetaan usein nimellä Konstantinus Suuri, oli Rooman keisari vuosina 306–337. Konstantinus oli jo vuonna 313 silloisen kanssahallitsijansa Liciniuksen kanssa säätänyt niin sanotun Milanon ediktin, joka poisti lopullisesti esteet kristinuskon ja muiden uskontojen harjoittamiselta. Edikti poisti kristittyihin kohdistuneet vainot ja palautti kirkoilta takavarikoidun omaisuuden. Konstantinus oli kuitenkin alkanut suosia kristittyjä, ja hän oli jo Mulviuksen sillan taistelun jälkeen lahjoittanut Rooman piispalle alueen, jolle Lateraanikirkko rakennettiin. Konstantinus sääti myös lakeja, jotka antoivat kirkoille ja papistolle etuoikeuksia ja verohelpotuksia sekä vapautuksia erilaisista velvollisuuksista. Konstantinus sekaantui innolla kirkon sisäisiin kiistoihin. Konstantinus suosi myös kristittyjä nimittäessään virkamiehiä ja upseereja. Konstantinus oli vuonna 324 asettanut lain, joka kielsi uhrieläinten teurastamisen ja tähän liittyneet rituaalit. Lain mukaan ainoastaan kristillistä siveellisyyttä noudattavat rituaalit sallittiin.
Ritva Santavuori ”Armo” (Kirjapaja 2007), josta lainaus sivulta 7: ”Paitsi suureksi sotapäälliköksi Napoleon osoittautui taitavaksi valtiomieheksi. Hän oli tiiviisti mukana lainsäädäntötyössä. Hänen valtakaudellaan 1800-luvun alussa säädettiin Ranskassa useita suuria lakikokonaisuuksia, niiden joukossa myös armahduslaki, joka sittemmin otettiin käyttöön lähes sellaisenaan useissa Ranskan naapurivaltiossakin. On ilmeistä, että Napoleon teki eron armon ja armahduksen välillä. Ehkäpä hän oli niin edistyksellinen, että osasi sekularisoida rikoslain ja erottaa synnin ja rikoksen käsitteet toisistaan. Kirkko huolehtikoon uskosta, armosta ja pelastuksesta. Maallisille hallitsijoille kuulu valta armahtaa rangaistukseen tuomitut. Kristinuskon historian aikana kirkko ja valtio ovat kuuluneet kiinteästi yhteen. Näin oli asianlaita vielä 1700-luvulla. Valistuksen ajan alkaessa oikeuselämän uudistuksia vastustavat konservatiivit väittivät, että uskonto on välttämätön yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisen kannalta… ettei synnillä ja rikoksella katsottu olevan suurtakaan eroa. Käsitteet erotti toisistaan järjestelmällisesti ensi kerran vasta milanolainen markiisi Cesare Beccaria. Hän oli oikeusoppinut ja valistusajan filosofi, joka julkaisi vuonna 1764 teoksensa Rikoksesta ja rangaistuksesta. Sitä voidaan pitää hyvällä syyllä nykyaikaisen, länsimaisen kriminaalipolitiikan peruskivenä.”
C. F. W. Walther ”Paikallisseurakunta” (STLK 2003), josta lainaus sivulta 15: ”Siitä, että kirkko ja valtio ovat täysin erilaisia regimenttejä, joita ei saa sekoittaa toisiinsa, todistaa Augsburgin tunnustus 28. uskonkohdassaan. Siinä sanotaan: ’Maallinen hallintahan käsittelee aivan toisia asioita kuin evankeliumi; maallinen valta ei suojele sieluja, vaan se suojelee henkeä ja omaisuutta miekan ja ulkonaisten rangaistusten avulla ulkonaista väkivaltaa vastaan. Ei siis saa toisiinsa sekoittaa ja keskenään hämmentää näitä kahta järjestystä, hengellistä ja maallista.’ Kun tällainen sekoittaminen pääsi vallalle jopa ns. luterilaisissa maissa. Luther kirjoitti eräälle Dresdenin saarnaajalle sen johdosta vuonna 1543: ’Rakas Daniel, en voi toivoa mitään hyvää siitä seurakunnasta erottamisen tavasta, jota on käytetty hovissanne. Jos näet hovit tahtovat oman mielensä mukaan hallita kirkkoa, niin Jumala ei anna siunausta ja viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset, koskapa se, mikä ei lähde uskosta, ei ole hyvä. Mutta se, mikä tapahtuu ilman kutsumusta, tapahtuu varmasti ilman uskoa ja joutuu häviöön… Virat kirkossa ja hovissa on pidettävä toisistaan erillään eli pysytettävä alallaan.”
Johan Arndt ”Totisesta kristillisyydestä” (Ev. Lut. Herätysseura ry 1976), josta lainaus sivulta 55: ”On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tehneet totista parannusta, mutta katsovat kuitenkin syntinsä anteeksiannetuiksi; eivät ole lakanneet ahneudestansa, ylpeydestänsä, vihastansa, kiukustansa, vääryydestänsä, eivätkä muusta pahuudestansa, vaan ovat ennemminkin vahvistuneet niitä harjoittamaan ja yhtä kaikki lukevat ja omistavat itsellensä Kristuksen ansion. He pitävät itsensä varsin hyvinä kristittyinä, koska uskovat Kristuksen kuolleeksi heidän syntiensä edestä ja toivovat siitä syystä tulevansa autuaaksi. Mutta voi sinua itsesi pettäjä, väärä kristitty! Ei opeta Jumalan Sana sinua sillä tavalla autuaaksi pyrkimään ja toivomaan. Eivät ole profeetat eivätkä apostolit niin saarnanneet, vaan näin he ovat saarnanneet: ’Jos sinä tahdot saada syntisi anteeksi, niin sinun pitää tehdä parannus ja lakata synnistä, sinun pitää katua ja uskoa Kristukseen.'”
Mark Driscoll ”Herätyskutsu – Onko kristinuskolla tulevaisuutta?” (KKJMK Ou 2015), josta lainaus sivulta 153: ”Moralisoinnin ongelman taustalla piilee kykenemättömyys erottaa lakia ja evankeliumia toisistaan. Laki on se, mitä meidän tulisi tehdä mutta emme ole tehneet. Laki osoittaa meille syntimme. Evankeliumissa on kyse siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme täydellisen kuuliaisena laille. Ja evankeliumissa on kyse siitä, että Jeesus tekee työtä meissä ja meidän kauttamme Pyhän Hengen voimalla. Yleisin tapa lukea Raamattua moralisoivasti hurskaiden, uskonnollisten ihmisten keskuudessa on ajatus siitä, että laki voi pelastaa. Jos Raamattua luetaan tällä tavoin, siitä tulee käskyjen ja kieltojen luettelo. Luulemme, että jos haluamme Jumalan olevan meihin tyytyväinen, meidän tarvitsee vain totella Häntä ja ansaita Hänen suosionsa ja siunauksen omilla ponnisteluillamme. Vaeltaessaan maan päällä Jeesus kävi lukemattomia kiistoja uskonnollisten ihmisten kanssa, jotka olivat moralisoineet Raamatun. Niinpä Hän painosti heitä lailla osoittaakseen heille, että hekin olivat syntisiä ja tarvitsivat Häntä Vapahtajakseen.”
John Bevere ”Älä anna periksi” (Kuva ja Sana 2012), josta lainaus sivulta 46: ”Sitten eräs raamatunjae, jonka olin lukenut useita kertoja aikaisemminkin, tuntui hyppäävän esiin lukiessani: ’Pyrkikää… pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa’ (Hebr. 12:14). Nuo sanat iskivät minuun kuin tonnin lasti tiiliä. Vau, haluan nähdä Jumalan, ja tässä sanotaan, että sen edellytyksenä on elää pyhää elämää! ajattelin. Ikävä kyllä ymmärsin sen väärin: minusta tuli lakihenkinen. Aloin soimata lähimmäisiäni lakihenkisellä ajattelullani. Kehotin heitä ’elämään pyhää elämää’, mutta en osannut tarjota heille mahdollisuutta onnistua siinä. Mielsin yhä pyhän elämän perustuvan inhimilliseen kykyyn ja tahdonvoimaan, en Jumalan kykeneväksi tekevään voimaan. Onnistuin tekemään vaimoni, ystävieni ja kaikkien läheisteni elämästä erittäin epämukavaa. Kului jonkin aikaa, kunnes Herra puhui minulle rukouksessa: Poika, pyhyys ei ole lihasi tekoa, vaan minun armoni tuotetta. Siinä se oli! Se minulta siis puuttui. Käsitin, että armo on Jumalan kykeneväksi tekevä voima elämässäni, ja että sen avulla pystyn tekemään sellaista, mitä en pystyisi omin neuvoin tekemään: puhdistautumaan kaikesta, mikä saastuttaa ruumista tai sielua, ja olemaan täysin pyhä… ajattelutapa on saanut jotkut uskovat ja opettajat keksimään hullun opin: ’Jeesuksen Kristuksen lunastustyö tekee meistä Jumalan lapsia, mutta olemme kuitenkin edelleen syntisiä ihmisiä, sidottuja inhimillisyyteemme.’ Luulemme erheellisesti, että joudumme väistämättä elämään samalla tavalla kuin koko langennut ihmiskunta, ja näin selittelemme ja peittelemme jumalatonta ja himokasta käyttäytymistämme. Se johtaa valheelliseen rauhan tunteeseen.”
Guillermo Maldonado ”Yliluonnollinen vapautuminen – Sielulle, mielelle & tunteille” (LifeNow Oy 2016), josta lainaus sivulta 56: ”Uskon, että lainalaisuus on yksi suurimmista ongelmista länsimaisessa kirkossa ja myös suurin kompastuskivi uusille uskoville. Tämä mielenlaatu on lihallisuuden ilmaisu, koska se johtaa ihmiset luottamaan omiin kykyihinsä seurata Jumalan lakeja. Lainalainen asenne keskittyy ulkoisiin tekoihin mieluummin kuin sisäiseen muutokseen. Sen takia lakia korostavat seurakunnat laativat erilaisia ’sääntöjä’ jäsenilleen, kuten ’Älä meikkaa’ tai ’Älä tanssi’. Voidaan myös suosia erilaisia kuuliaisuuden muotoja Jumalalle, jotka ovat Raamatun mukaisia. Niiden noudattamisen vaikuttimiin eivät kuitenkaan yleensä kuulu rakkaus ja kiitollisuus Jumalalle ja riippuvaisuus Hänen armostaan. On ennemminkin kyse velvollisuudentunteesta, rangaistuksen pelosta ja inhimillisen täydellisyyden tavoittelusta. Kun joku on lain alla, hän yrittää tehdä sitä minkä uskoo miellyttävän Jumalaa ja olla tekemättä sitä minkä uskoo loukkaavan Jumalaa. Hänen ulkoinen käytöksensä voi pettää sekä häntä itseään että toisia, koska vanhurskaasta ulkokuoresta huolimatta se on tyhjää yritystä. Joka kerran ihmisen yrittäessä pyhittää ja kelpuuttaa itseään Jumalan edessä vain sääntöjä seuraamalla hän miellyttää vain omaa egoaan… Jos huomiosi kiinnittyy sääntöjen ja lakien noudattamiseen, uskosi ei ole toiminnassa. Tulet siis tuomituksi, koska luotat joko omaan kykyysi tai järjestöösi tai kirkkokuntaasi tai omiin suunnitelmiisi, sääntöihisi, lahjoihisi, älysi, oppiarvioihisi ja niin edelleen. Tällainen elintapa ei muuta sydäntäsi eikä sitä lasketa vanhurskaudeksi sinun hyväksesi.”
Tommy Lilja ”Kuitenkin usko” (Semnos Förlag 2020), josta lainaus sivulta 21: ”Monet eivät halua elää Jumalan Sanan mukaan. He haluavat elää vapaasti omien halujensa mukaan. Asia on kuitenkin päinvastoin. Kun elät Uuden Testamentin normien ja periaatteiden mukaan, niin silloin olet vapaa! Jumalan Sana ei rajoita elämääsi. Se ei vie sinulta iloa eikä vie vankilaan! Päinvastoin Jumalan Sana on elämä. Kun otat Sanan vastaan, niin se antaa sinulle vähitellen hyvinvointia ja elämällesi tasapainoa. Toisaalta on mahdotonta elää Jeesuksen antamista lupauksista ja rajoista, niin että ei samanaikaisesti kehittyisi myönteiseen suuntaan. Sinussa oleva Sana luo uusia mahdollisuuksia elämässäsi. Sana on lähetetty, jotta menestyisit elämässäsi. Kun ajattelet, puhut ja elät Sanaa, niin se nostaa sinut ylemmälle tasolle, josta et edes uskaltanut kuvitella. Mitä tapahtuu, jos et tunne Raamatun lupauksia? Tilanne on kuin tulisit Ruotsiin maasta, jonka lait eivät ole lainkaan samanlaiset kuin Ruotsin lait. Jos et noudata Ruotsin lakeja, niin ennemmin tai myöhemmin joudut vankilaan. Mutta toimiessasi Ruotsin lakien mukaan, saat raamit elämällesi ja voit nauttia kaikista hyvinvointivaltion eduista. Jumalan valtakunta toimii samoin periaattein. Uudessa Testamentissa on säädetty rajat, säännöt ja ylitsevuotavan antelias hyvinvointijärjestelmä. Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan kertomaan Taivasten valtakunnasta sekä miten menetellä näkymättömän maailman kanssa.”
C. F. W. Walther ”Laki ja evankeliumi” (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko 2007), josta lainaus sivulta 17: ”Lain ja evankeliumin ero ei ole siinä, että evankeliumi muka olisi jumalallinen oppi, laki sitä vastoin inhimillinen, järkeen perustuva. Ei niin; se minkä Raamattu kumpaakin oppia sisältää, on kaikki itsensä elävän Jumalan sanaa. Ero ei ole siinäkään, että ainoastaan evankeliumi muka olisi välttämätön, mutta laki ei, ikään kuin jos laki olisi vain lisä, jota vailla tarpeen vaatiessa voitaisiin olla. Ei, vaan molemmat ovat meille yhtä välttämättömät. Ilman lakia me emme ymmärrä evankeliumia, ja ilman evankeliumia laki ei auta meitä vähääkään. Ero ei ole myöskään siinä, että laki olisi Vanhan testamentin oppi, evankeliumi taas Uuden testamentin oppi, niin kuin yksinkertaiset ihmiset usein arvelevat. Niin ei ole; Vanha testamentti sisältää evankeliumia ja Uusi testamentti lakia.”
Miten valtion ja Raamatun laki vaikuttaa eri ihmisen elämässä, niin maallinen laki koskee ruumista ja Raamatun laki sielua ja henkeä, siihen löytyy kuvaus Leo Mellerin kirjasta ”Kansakunnan kohtalonkysymykset” (Kuva ja Sana 1980), josta lainaus sivulta 20: ”Seuraava Lutherin oman tekstin lainaus on hänen Hauptschriften -teoksesta, sivulta 227: ’Jos ruhtinaasi tai maallinen herrasi käskee sinua pitämään yhtä paavin kanssa tai uskomaan niin ja niin, tai vaatii, että sinun on luovutettava kirjojasi, silloin sinun tulee sanoa: ’Ei ole Lusiferilla oikeutta istuutua Jumalan rinnalle. Rakas herrani, olen velvoitettu tottelemaan teitä ruumiillani ja omaisuudellani. Käskekää minua maan päällä valtanne mitalla, ja minä tottelen. Mutta käskettekö te minua uskomaan jotakin tai luovuttamaan kirjoja, silloin minä en tottele teitä. Sillä silloin te olette tyranni ja tartutte liian korkeisiin ja käskette siihen, mihin teillä ei ole sen enempää valtaa kuin oikeuttakaan! Jos esivalta silloin ottaa omaisuutesi tai tuomitsee sinut – autuas olet, ja kiitä Jumalaa, että olet arvollinen kärsimään jumalallisen Sanan vuoksi. Anna hänen vain raivota, kyllä hän löytää tuomarinsa.'”
Valtion kirkko aiheuttaa ongelmia, sillä silloin on otettava huomioon koko kansan tarpeet siitä huolimatta kuinka se sopii Raamatun sanomaan. 1 Korinttolaiskirjeessä luvussa 5:12-13: ”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” Valtion kirkossa uskosta osattomatkin kuuluvat valtion kirkkoon jo syntymänsä kautta, vaikka eivät välttämättä usko Raamatun ilmoitukseen.
Jumala antoi lakinsa omaisuuskansalleen Israelille Mooseksen kautta, mutta Jeesuksen sovitustyön kautta Mooseksen laki menetti merkityksensä pelastuksen tienä. Jesaja kertoo Jumalan antamasta laista näin 42:21. ”Herra on nähnyt hyväksi vanhurskautensa tähden tehdä lain suureksi ja ihanaksi.” Laki on periytynyt kristityille Vanhan testamentin kautta. Kristinuskossa epäonnistuneet syntiset ihmiset voivat saada syntinsä, eli rikkomuksena anteeksi uskomalla Jeesuksen kärsineen heidän edestään rangaistuksen ihmiseksi tulleena synnittömänä Jumalana, täyttämällä Mooseksen lain kokonaan meidän edestämme. Tämän Jeesus on tehnyt rakkaudesta luomiaan ihmisiä kohtaan. Tämän Jeesuksen sovitusuhrin me voimme ottaa uskolla vastaan tekemällä mielenmuutoksen ja lähtemällä seuraamaan Jeesusta, jolloin saamme tämän ansaitsemattoman armolahjan. Uskomalla Jeesukseen me olemme täyttäneet lain vaatimukset armosta uskon kautta. Laki osoitti meille, että olemme Jumalan kirkkautta vailla olevia syntisiä ja tulevan tuomion alaisia, johon saimme armon uskomalla Jeesukseen. Jumalan Moosekselle antama laki on hyvä, jota emme uskoon tulon jälkeen noudata ansaitaksemme pelastuksen, vaan rakkaudesta Jeesuksen armon antamalla voimalla elää pyhää elämää, eli kantamalla Pyhän Hengen meissä vaikuttavaa hedelmää. Lakia ei kuitenkaan ole laadittu vanhurskaita varten, kuten 1 Tim. 1:9 sen ilmaisee. Jumalan Sanan mukaan jokaisesta Jeesukseen uskovasta on tullut Jumalan vanhurskaus (2. Kor. 5:21). Lakia ei siis ole tarkoitus käyttää uudestisyntyneitä uskovia vastaan. Laki on erityisesti tarkoitettu niille, jotka eivät usko eivätkä ymmärrä tarvitsevansa Jeesuksen tarjoamaa armoa tullakseen pelastetuksi. Mikään muu maailman uskonto ei ymmärrä tätä. Muissa uskonnoissa taakka oikean aseman ansaitsemisesta annetaan niiden tehtäviksi, jotka palvelevat noiden uskontojen jumalia. Hyväksyntämme Jumalan silmissä ei perustu siihen, miten pyhiä olemme. Se perustuu Jeesuksen puolestamme antamaan uhriin. Tämä on evankeliumin lähes liian hyvä uutinen.
Yleinen käsitys on, että uskoon tuleminen on sitä, että ryhtyy vain täyttämään Jumalan lain vaatimuksia miellyttääkseen ja ansaitakseen Jumalan hyväksynnän tekojen kautta, jotta voisi tuntea paremmuutta muihin nähden omassa vahvuudessa, mutta se ei ole mahdollista, sillä uskoon tullut on löytänyt suhteen Jumalaan saamalla syntinsä anteeksi ja on ottanut vastaan armosta Jumalan rakkauden. Uskoon tullut osoittaa vastarakkautta Jumalaa kohtaan täyttämällä Jumalan lakia rakkaudesta käsin armon voimasta, ei omalla ymmärryksellään tai voimallaan, jolloin hän ei voi tuntea paremmuutta muita kohtaan, koska on saanut sen armosta Jumalalta, jonka kunniaksi hän elää nyt ilman tekojen ansiota.
Jumala haluaa antaa meille kivisydämen tilalle lihasydämen, jossa Jumalan laki on sisäisenä rakkautena Jumalaa kohtaan, eikä ulkoa opittuna läksynä toteutettavaksi lain tekoina, katso Hesekiel 11:19-21 ”Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Mutta joitten sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niitten vaelluksen minä annan tulla heidän oman päänsä päälle, sanoo Herra, Herra.”
Psalmi 119:1-13 ”Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä, jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään! Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi! Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi. Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet. Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää. Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi. Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi. Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi. Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.”
Peter Tsukahira ”Valtakunnan kulttuuri – paluu alkuperäiseen” (Päivä 2017), josta lainaus sivulta 62: ”Tuhansia vuosia uskonnolliset juutalaiset ovat pitäneet Tooraa Jumalan lakina. Huomasin, että neljän evankeliumin pääteema oli uskonnollisten juutalaisten fariseusten lakihenkisyyden ja Jeesuksen elämän ja opetuksen kurinalaisen vapauden välinen ristiriita. Uskonnollisessa juutalaisuudessa odotetaan, että Messias tulee Israelin kansan Kuninkaana. Hän on oleva suurempi kuin kaikki muut juutalaiset johtajat, hän on tulkitseva oikein Jumalan lakia ja tuomitseva koko ihmiskunnan. Kun tutkin Raamattua, näin hyvin pian, että syy siihen, miksi Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat syyttivät Jeesusta Jumalan lakien rikkomisesta, oli se etteivät he onnistuneet tunnistamaan häntä Messiaaksi ja Kuninkaaksi. Aloin kuitenkin nähdä myös, että monet kristityt uskovat, että Jeesus on heidän Vapahtajansa, ja pitävät häntä ’parhaana ystävänään’ tai ’vanhempana veljenään’, mutta eivät kunnioita häntä Kuninkaana, joka odottaa, että hänen käskyjään totellaan. Näyttää siltä, että monet pitävät Jeesuksen opetuksia ’hengellisinä ohjeina’ tai hyvinä neuvoina, ikään kuin lukisimme Uudesta testamentista Jeesuksen sanat: ’Minä annan teille uuden käskyn…’ ja tulkitsisimme ne taitavasti: ’Minä esitän uuden ehdotuksen harkittavaksenne…’ Tajusin, että Uudessa testamentissa laittomuus oli vakava rikkomus, joka iski suoraan Jumalan valtakunnan perustukseen. Jeesus opetti opetuslapsilleen, että hänen tulemustaan edeltäisivät ajat, jolloin anomia eli normien puute lisääntyy, ja ymmärsin, että tämä sana tarkoittaa Uuden testamentin kreikassa laittomuutta. Kreikankielisessä Vanhassa testamentissa, Septuagintassa, jota jotkut Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät, Tooraa tai lakia tarkoittava sana on nomos, josta on johdettu sana anomia (laittomuus). Matteuksen evankeliumin luvussa 24 Jeesus kuvaa aikaa ennen hänen paluutaan. Jeesus sanoo: ’Ja kun laittomuus (anomia) lisääntyy, monien rakkaus kylmenee’ (Matt. 24:12). Jeesus ei sanonut, että ihmisen rakkaus lopunaikana kylmentyisi siitä syystä, että puuttuisi Jumalan osoittama ystävällisyys tai armo. Jeesus opetti, että ihmiset, joilla on jonkinlaista rakkautta Jumalaa kohtaan, kadottavat sen, koska jumalallisen rakkauden rakenteet eivät suojele heitä tarpeeksi… Tästä ymmärsin, että Jeesuksen mukaan Jumalan valtakuntaan pääsemisen ensisijainen edellytys on Jumalan lain hyväksyminen. Jumalalle kuuluvan hallintavallan hylkääminen estää pääsyn Jumalan valtakuntaan niiltäkin, jotka uskovat Jumalaan ja yrittävät palvella häntä. Kyky tehdä ihmeitä ja profetoida eivät ole lopullinen merkki siitä, että Jumala hyväksyy valtakuntaansa. Jumalan vallan alla eläminen on keino tulla Jumalan hyväksymäksi taivasten valtakuntaan. Jeesuksen opetuslapsen Johanneksen mukaan laittomuus on vain nimitys synnille. Hän kirjoitti: ’Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista’ (1. Joh. 3:4). Jos laittomuus on toinen sana synnille, silloin vanhurskaus on keino kuvata elämää Jumalalle kuuluvan hallintavallan alaisuudessa.”
Tapani Suonto ”Valmistaudu Jumalan käyttöön 2” (One Way Mission ry 2008), josta lainaus sivulta 115: ”Raamattua on aina ja kaikkina aikoina tulkittu väärin. Se on tuonut paljon tuskaa ja ahdistusta vuosisatojen saatossa. Näin kävi myös tuhansia vuosia sitten miehelle nimeltä Job. Hänen kolmen ystävänsä katkerat sanat haavoittivat syvästi tätä ahdistukseen joutunutta miestä. Lopulta Jumala sanoi näille ystäville: ’Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niin kuin minun palvelijani Job.’ (Job. 42:2-8). Jobin ystävät olivat pitkään yrittäneet opettaa kärsivää Jobia ja kehottaa häntä parannukseen. He olivat kuitenkin kaikki olleet katkeralla tavalla väärässä. Mutta missä Jobin ystävät olivat väärässä? Mitä he olivat ymmärtäneet väärin? Se on meidänkin tärkeä tietää, jotta emme tekisi samaa virhettä. Jobin ystävät eivät tunteneet armoa, Jumalan syvintä olemusta. Sen sijaan he uskoivat palavasti ns. syyn ja seurauksen lakiin, jota he yrittivät opettaa Jobillekin. Missä armon olemusta ei tunneta, syyn ja seurauksen laista tulee tänäänkin kristillisyyden punainen lanka. Se on hyvin ymmärrettävää ja loogista. Mutta juuri tuon logiikan kumoaa väkevä voima, Jumalan armo.”
DigiNovumin jae jakeelta Apt. 2:22-23: ”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.” Tässä kerrotaan kuinka Pietari sanoi juutalaisten antaneen Jeesuksen laista tietämättömien miesten, eli Roomalaisten käsiin tapettaviksi. Roomalaisilla oli käytössään laki, joten tässä ilmeisesti tarkoitetaan Jumalan antamaa lakia Mooseksen kautta, jota Roomalaiset eivät tunteneet. On siis erilaisia lakeja olemassa.
Ihmisen oma yritys täyttää Jumalan lakia on ulkonaisten tapojen ja sääntöjen noudattamista, kuten miten saa pukeutua, mitä saa syödä ja juoda, minne saa mennä jne., mutta ne eivät muuta ihmistä. Jumala aloittaa ihmisen muuttamisen sisältä sydämestä, mielestä, ajattelutavoista ja vaikuttimista, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan armon ja pelastuksen ilman tekojen ansiota. Vasta uskoon tulleet, jotka ovat eläneet synnissä, ymmärtävät armon paremmin ja nopeammin kuin uskonnolliset ihmiset. He tietävät, etteivät he ole ansainneet vanhurskautta eivätkä voisi mitenkään ansaita sitä, joten he vain ottavat armon vastaan uskolla. Hyvien ihmisten on vaikea lakata tekemästä hyviä tekoja ansaitakseen Jumalan armoa. Jos on varttunut velvollisuutta korostavassa yhteiskunnassa, voi olla vaikea ymmärtää, että Jumala antaa lahjojaan odottamatta mitään vastineeksi. Vanhurskaus on lahja. Jos et ota sitä vastaan lahjana, et koskaan saa sitä. Sakramentit, rituaalit eikä perinnäissäännöt voi pelastaa ketään tuomiolta, vaikka ne olisi oikein suoritettu ja valtuutetun papin kautta, jos ei ole henkilökohtaista Jumalasuhdetta ja uskoa Jumalan armoon omalle kohdalleen.
Roomalaiskirjeessä 4:3 sanotaan Abrahamista: ”Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Abraham ei saavuttanut vanhurskautta, vaan se annettiin hänelle lahjana. Jos haluat olla vanhurskas, niin sinun on otettava se vastaan lahjana, joka annetaan sinulle uskosi perusteella Jeesukseen. Meidät tehtävänä on kiittää lahjavanhurskaudesta. Ilmestyskirjassa 19:7-8 kuvaillaan Kristuksen morsianta, joka on puettu puhtaaseen ja hohtavaan vaatteeseen, mikä tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja, eli meillä on lahjavanhurskaus uskon kautta saatuna, sekä elettyyn vanhurskauteen tarkoittaen kiitollisuudesta kumpuavia tekojamme oikealla motiivilla, ei ansaitaksemme jotakin teoilla. Lakihenkisyys pyrkii saavuttamaan vanhurskauden sääntöjä tai lakeja noudattamalla. Lain esikuva on Mooseksen laki, mutta laki ei tarkoita yksinomaa Mooseksen lakia. Mooseksen laki on taivaallinen ja täydellinen laki. Se on Jumalan antama laki. Jos vanhurskaus ei tule Mooseksen lakia noudattamalla, koska se on lakkautettu tuomaan vanhurskautta ihmiselle, silloin ei ole mitään muutakaan lakia, joka voisi tehdä meidät vanhurskaiksi.
John Bevere ”Hyvyys vai Jumala?” (KKJMK OY2016), josta lainaus sivulta 74: ”Jeesus puhuu ihmisistä, jotka uskovat evankeliumien opetuksen. He kutsuvat häntä Herraksi, ovat tunteikkaita, kertovat sanomaa ja ovat aktiivisia kristillisessä palvelutyössä. Me pitäisimme heitä helposti aitoina kristittyinä. Mikä siis on erottavana tekijänä? Miten he eroavat aidoista uskovista? Jeesus kertoo meille: ’Silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.’ (Matt. 7:23). Avainsanat ovat ’laittomuuden tekijät’, jota vastaa kreikan sana anomia. Thayerin Greek-English Lexicon of the New Testament -sanakirja määrittelee sen tilana, jossa ollaan ilman lakia joko siitä tietämättömyyden tai sen vuoksi, että sitä vastaan on rikottu. Encyclopedia of Bible Words syventää ymmärrystä sanomalla, että anomia voi viitata ’tekoihin, jotka… rikkovat aktiivisesti joko jumalallista tai luontaisia moraaliperiaatteita’. Lyhyesti sanottuna se, joka on laiton, ei pitäydy Jumalan Sanan auktoriteetin alaisuuteen. Nämä miehet ja naiset eivät kompastu ainoastaan silloin tällöin; he tavan takaa jättävät huomiotta, laiminlyövät tai ovat tottelemattomia Jumalan Sanalle. Jos he olisivat aidosti armosta pelastuneita, he eivät ainoastaan kauhistuisi ajatusta synnin tekemisestä, vaan pyrkisivät myös pois toistuvasta synnin harjoittamisesta. He ristiinnaulitsisivat lihansa himoineen ja haluineen ja tavoittelisivat jumalallista luonnetta ja hedelmän kantamista. On mielenkiintoista huomata, että eräänä päivänä Jeesus ilmoittaa heille: ’Minä en koskaan tuntenut teitä.’ Sana tuntea on kreikan sana ginosko, joka tarkoittaa ’tuntea läheisesti’. Näillä ihmisillä ei koskaan ollut aitoa suhdetta Jeesuksen kanssa. Vaikka he kutsuvat häntä Mestariksi ja Herraksi, ne olivat pelkkiä titteleitä, koska he eivät tehneet, mitä hän sanoi. Todiste siitä, että jollakulla on todellinen suhde hänen kanssaan, on se, että hän pitää hänen Sanansa: Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. (1. Joh. 2:3-4).” Ja sivulta 123: ”Sydämeni on murehtinut kuullessani vilpittömien uskovien ajatteluprosesseja, jotka on kasvatettu tai jotka ovat nykyisin lakihenkisyyden (legalismin) ansassa… Tuomioita jaetaan, jos henkilö on nähty juhlimassa syntisten kanssa. Niitä, jotka käyvät elokuvissa tai muissa viihdetapahtumissa kritisoidaan. Ystävyyssuhteita hyväksyttyjen piirien ulkopuolella katsotaan paheksuen, ja kaikki yritykset saavuttaa kadotetut luovalla tavalla leimataan luopumiseksi uskosta. Älä taa -luetteloon kuuluvat tanssiminen, tiettyihin sosiaalisiin toimintoihin osallistuminen, kaikki maallinen musiikki, television käyttäminen, tunnelman kohottajat kuten valot ja savukoneet kirkon tiloissa – ja tämä on vain lyhyt luettelo säännöistä, joita edellytetään ’Jeesuksen seuraamiseksi ja maailmasta poissa pysymiseksi’. Olen nyt maininnut vain kaikkein ilmeisimmät legalistien arvostelukohteet, mutta on olemassa paljon hienovaraisempia lakihenkisyyden muotoja, jotka ovat yhtä vaarallisia. Ne ovat toisten – tai itsemme – päällemme asettamia kriteereitä, joista pidämme tiukasti kiinni ansaitaksemme pelastuksen, kasvaaksemme hengellisesti tai tuomitaksemme toisia ulkoisen olemuksen perusteella. Niihin kuuluvat monituntiset rukoukset, paastoamiset tai tiettyjen raamatuntekstien lukeminen päivittäin. Ne ovat kaikki tietenkin hyödyllisiä käytäntöjä, mutta niitä ei pitäisi tehdä aikomuksella hankkia jonkinlaista hengellistä ylivertaisuutta. Voi olla, että me kamppailemme saadaksemme anteeksiantoa, joten me sorrumme rankaisemaan itseämme jollakin tavoin hyvittääksemme tekemämme vääryydet. Se vie katseen pois Jeesuksen verestä ja kiinnittää sen omiin tekoihimme. Legalismi voi ilmetä uskona siihen, että meillä on vapaampi pääsy Jumalan luo, koska me palvelemme häntä ahkerasti palvelutyössä tai seurakunnassa. Tai me uskomme, että rukouksemme kuullaan nopeammin, koska emme ole tehneet viime aikoina mitään merkittäviä syntejä. Ääneen lausumaton ajatus on se, että me voimme täyttää hengelliset pankkitilimme hyvällä käytöksellä ja teoilla. Legalismi ei salli ihmisen levätä tai nauttia elämästä, koska hänellä on kova paine olla jatkuvasti liikkeellä ’palvelemassa Jumalaa’, tapahtui se sitten seurakunnan johtajana, vapaaehtoisena tai avustustyössä. Rakkaus ei ole motivoivana tekijänä; sen sijaan Jumalan suosion hankkiminen on sitä.” Ja sivulta 175: ”Olen kuullut sanottavan: ’Vanha testamentti on täynnä käskyjä ja kieltoja, mutta Uusi testamentti on kokonaan armon sanomaa.’ Vielä nytkin konferensseissa ja kirkoissa opetetaan, että Jumalan armo vapauttaa meidät käskyistä, ja monet uskovat siihen vakaasti. Mutta Jeesus sanoi, että vain ne, jotka kuulevat ja pitävät hänen käskynsä, kokevat hänen läsnäolonsa. Nuo opettajat kuvittelevat vapauttavansa kuulijansa, kun he todellisuudessa ohjaavat ihmisiä pois siitä, mikä vie meidät Jumalan läsnäoloon. Se on sydäntä särkevää.”
Lakihenkisyydellä on vahva ote ihmismielestä, koska se vetoaa ihmisen ylpeyteen. Sen vuoksi ihmiset nauttivat siitä. Sen vuoksi ihmiset voivat olla intohimoisen omistautuneita lakihenkiselle uskonnolle. Jeesus puhui ettei kannata luottaa omiin hyviin tekoihin ja ylpeillä niistä Luukas 18:9-14: ”Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.’ Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”
Kristinusko ei ole käytöksen muokkausta, eikä tekojen hallintaa. Ei ole mahdollista käyttäytyä täydellisesti, eikä voi ansaita pelastusta elämällä paremmin kuin toiset. Useimmat ihmiset ajattelevat, että Jumala punnitsee vaa’alla hyvät ja pahat teot. Jos hyvät teot painavat vaakakupissa enemmän kuin pahat, heidät hyväksytään taivaaseen. Raamatusta ei voida löytää tätä tukevaa opetusta. Pelastus ei ole seurausta oikeiden asioiden tekemisestä tai hyvän elämän elämisestä. Liisa Väisänen kertoo Katolisen kirkon käsityksen pelastuksen menettämisestä kirjassaan ”Kaikki Italiani – matkoja maahan josta on moneksi” (Kirjapaja 2017), josta lainaus sivulta 28: ”Pannaan julistuksia voitiin tehdä yksityishenkilöille, mutta myös valtioille. Se oli kamalinta, mitä Jumalaa pelkäävässä maailmassa saattoi tapahtua. Opin mukaan pelastus tapahtui vain kirkon kautta, ja pannahiseksi joutuminen vei siis pelastuksen ulkopuolelle. Jos valtio oli pannahinen, kaikilta sen asukkailta evättiin ikuinen elämä. Jos pannahinen oli yksityishenkilö, hän menetti paitsi ikuisen elämänsä myös kaikki sosiaaliset suhteensa. Kuka tahansa, joka oli tekemisissä pannahisen kanssa, muuttui automaattisesti pannahiseksi hänkin.”
Jumalan laki koskee ikuisia asioita ja maallinen laki ajallisia asioita. Paavalin kirje Roomalaisille kertoo 3:31: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” Flippiläiskirjeessä 2:12-13: ”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Tässä tarkoitetaan, että etenemme meille lahjana annetusta vanhurskaudesta elettyyn vanhurskauteen. Emme lähde liikkeelle omista vanhuskaista teoistamme. Lähdemme liikkeelle siitä vanhurskaudesta, jonka Jumala on antanut meille lahjana uskomme perusteella. Sen jälkeen saatamme loppuun sen, minkä Jumala on aloittanut.
1 Tim. 1:8-11 ”Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan – autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu.”
Muissa uskonnoissa pyritään ansaitsemaan tämä anteeksiantamus rituaaleilla, uhreilla ja teoilla, jotta voisivat saada Jumalan hyväksyntä ja suosion, mutta kristinuskossa se tulee armosta uskomalla Jumalan Raamatun lupauksiin ilman lain tekoja. Rakkaus on lain suurin käsky toteaa Jeesus Matteus 22:35-40 ”Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”
Ne pakanaihmiset, jotka eivät ole saaneet Jumalalta lakia, niin heillä on omatunto, joka todistaa heidän synneistään.
Rodney Howard-Browne ”Elämä Jumalan kirkkaudessa” (River Publishing Finland Oy 2014), josta lainaus sivulta 29: ”Vanhan testamentin pyhän ja Uuden testamentin uskovan välillä on selkeä ero. Vanhan testamentin pyhä uskoi Jumalan tulevaa pelastusta koskeviin lupauksiin, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän odotti tulevaa lunastusta. Uuden testamentin uskova katsoo taaksepäin ristiin, koska kaikki muuttui ristillä. Niistä, jotka luottavat Jeesuksen pelastukseen, tulee uusia luomuksia sen tähden, mitä ristillä tapahtui… Emme ole enää lain alaisia, jos meistä on tehty uusia luomuksia Kristuksessa. Meidät on haudattu hänen kuolemaansa ja nostettu ylös hänen ylösnousemuksessaan, vaeltamaan hänen vanhurskaudessaan, eikä jatkamaan syntielämää.”
On olemassa sellainenkin käsitys kun kerran pelastettu aina pelastettu, johon voi saada selvyyttä K. K. Sarlin kirjasta ”Eräs meidän ajan profeetta” (Parikanniemen Orpokotiyhdistys 1997), josta lainaus sivulta 175: ”Niiden tilaa, jotka ovat armosta poislangenneet, vaikka jo olivat P. Hengen saaneet, ei voitu vielä silloin näyttää, vielä siitä tullaan näyttämään. 1913. Se tapahtui kesällä 1914. Ensin näytettiin siitä tilasta, kun olivat armon ajassa Kristuksen päällensä pukeneet uskon vanhurskaudeksi ja olivat puhdistettuina. Sitte näytettiin, kuinka tuo valaistu sydän oli ruvennut vähän kerrassaan pimenemään. Muutamia keski-ikäisiä oli ahneuden synti vienyt. Nuorukaisia ja neitoja oli yhden verran lihan himon kautta langennut (toiset niistä menneet avioliittoon suruttoman kanssa), ja sitten toinen osa elämän korkeuden kautta (1. Joh. 2:15). Nämä ovat olleet ensimmäisiä helmasyntejä, joihin ovat uudestaan vajonneet. Tuo yksi synti, johon ihminen ensin vajosi ja rupesi sitä hyväksymään, vaikutti sen, että hän jo rupesi karttelemaan Jumalan pyhyyttä, ja sydän rupesi kylmenemään Herran sanalle. Synnin voima voitti sydämet; ja kun ne kerran kylmenivät Jumalan sanaa ja Jeesusta kohtaan, niin silloin jo pääsi useampi synti tulemaan luvalliseksi… Synti Isää vastaan tapahtuu silloin, kun on herätysarmoon tullut ja siitä luopunut; synti Poikaa vastaan tehdään, jos vanhurskauttamisen armosta langetaan; synti P. Henkeä vastaan tehdään, jos on pyhitystilasta langettu, kun on oltu sanan täydellisyyteen korotettuna.”
Omatunto
Aapeli Saarisalon sanakirjassa sanotaan omatunnosta näin: ”Omatuntoa vastaava kreikan sana (syneidesis) esiintyy seuraavissa kohdissa: Ap. t. 23:1; Ap. t. 24:16; Room. 2:15; Room. 9:1; Room. 13:5; 1. Kor. 8:7, 1. Kor. 8:1, 1. Kor. 8:12; 1. Kor. 10:25-29,2. Kor. 1:12; 2. Kor. 4:2; 2. Kor. 5:11; 1. Tim. 1:5, 1. Tim. 1:19; 1. Tim. 3:9; 1. Tim. 4:2; 2. Tim. 1:3; Tit. 1:15; Hepr. 9:9, Hepr. 9:14; Hepr. 10:2, Hepr. 10:22; Hepr. 13:18; 1. Piet. 2:19; 1. Piet. 3:16, 1. Piet. 3:21. Se on kotoisin kreikkalaisten ja roomalaisten maailmasta ja tullut sieltä juutalaisen filosofin Filonin ja Paavalin kielenkäyttöön; omantunnon tosiasia oli siis tunnettu ja tunnustettu jo ennen kristinuskoa. Jeesus ei ole käyttänyt omatunto-sanaa. Ihmisellä on omatunto, 2. Kor. 4:2, ihmisen tulisi tietää, mikä on hyvää, mikä pahaa. Omatunto tuntuu parhaiten pahana omanatuntona. Häpeä ja tuska ovat sen lähimmät seuralaiset. Nämä tunteet on Raamatussa usein kuvattu, joskin sanontaa paha omatunto käytetään vain kerran, Hepr. 10:22. Ihmisellä, jolla on paha omatunto, ei ole rauhaa missään, hän on kuin Kain, vrt. myös Jes. 48:22, ja Joosefin veljiä, 1. Moos. 42:21. Hyvä omatunto taas suo sisäistä rauhaa, Hepr. 13:18. Raamattu myöntää, että myös pakanoilla on sekä hyvä että paha omatunto, Room. 2:15. Heilläkin on sydämeen kirjoitettu laki, Room. 2:14 s., Jumala tuomitsee sen mukaan, mitä ihminen on tietänyt, Luuk. 12:47 s.; Luuk. 23:34. Ei siis saa ketään, silloinkaan, kun luulee toisen olevan harhatiellä, pakottaa toimimaan vastoin vakaumustaan, Room. 14; 1. Kor. 8. Siinä on omantunnon-vapauden perustus.”
David Pawson ”Valmiina Jeesuksen takaisin tuloon – Tessalonikalaiskirje 1 & 2” (KKJMK OY 2017), josta lainaus sivulta 66: ”Jokaiseen mieheen, naiseen ja lapseen on sisäänrakennettu kompassi, jota me kutsumme omaksitunnoksi. Jokaisella on jokin käsitys oikeasta ja väärästä, niin että jotkut asiat, jota he puhuvat, ovat oikein ja jotkut asiat väärin. Mutta meidän omatuntomme on epätarkka opas ohjaamaan meitä kurssillamme elämän läpi. Siihen voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten teräslaivan kompassiin vaikuttivat. Omaantuntoomme voivat vaikuttaa omat toiveemme, intuitiomme, impulssimme ja kiintymyksemme. Tiedämme myös, että omatuntomme voi sopeutua siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, ja että jos sidomme omantuntomme yhteiskuntaan, jossa elämme, me ohjaudumme hyvinkin arvaamattomille vesille. Omatunto täytyy suojata, testata, tarkistaa ja säätää jatkuvasti uudelleen kompassin tavoin, mikäli aiomme purjehtia suoraa kurssia elämän läpi. Useimmilla meistä on omatunto, johon on vaikuttanut liiaksi tapa, jolla meidät on kasvatettu, ja asiat, joista tunnemme syyllisyyttä, ovat niitä, joista vanhempamme opettivat meidät tuntemaan syyllisyyttä… jos omatuntosi on mukautunut Kristukseen ja yksin häneen, olet oikealla reitillä. Jos oma lihasi häiritsee tuota suhdetta, ajaudut sinne tänne. Jos ympärilläsi olevan yhteisön toiveet ja kunnianhimo vaikuttavat kompassiisi, ajaudut harhareitille. Mutta kun olet mukautunut Kristuksen opetukseen, esimerkkiin, mielenlaatuun ja Henkeen, ja tarkistat jatkuvasti kompassisi niiden mukaan, kuljet suoraan, elät oikein ja ohjaat laivasi oikeaa kurssia elämän läpi. Tämän vuoksi on elintärkeää, että tarkistat omaatuntoasi jatkuvasti, ja saat sen Herran ilmoittaman kurssin mukaiseksi.”
Mooseksen laki ja kymmenen käskyä
Minua on hämmentänyt kiistely Jumalan kymmenen käskyn merkityksestä kristityille, sillä moni kertoo, etteivät ole enää lain alla, vaan armon alla, eikä Jumalan laki olisi edes voimassa enää, vaan se olisi kumottu. Toiset pohtii kuinka Jumalan anteeksianto yltää maallisiin lakeihin ja tuomareihin. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä luvussa 6:14: ”Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.”, mikä tarkoittaa sitä ettemme elä täyttääksemme lain vaatimuksia, jotta ansaitsisimme pääsyn taivaaseen, koska emme kykene siihen, vaan elämme vastaanottamastamme ansaitsemattomasta armosta, joka on tullut osaksemme Jeesuksen täytetyn työn armon kautta, sillä Jeesus on puolestamme täyttänyt lain, mikä on voimassa edelleen osoittaen synnin todellisuuden.
Toiset pohtii kuinka Jumalan anteeksianto yltää maallisiin lakeihin ja tuomareihin. Tähän pätee Jeesuksen vastaus verorahan maksamisesta Matteus 22:15-22 ”Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi. Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?” Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: ”Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? Näyttäkää minulle veroraha.” Niin he toivat hänelle denarin. Hän sanoi heille: ”Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?” He vastasivat: ”Keisarin.” Silloin hän sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.” Roomalaiskirjeessä 13:1-10 ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttymys.” Maallisen lain olisi hyvä olla linjassa Jumalan antaman lain kanssa.
Kun turvaudutaan uskossa Jeesukseen pelastuaksemme, päättyy lain valta tuon ihmisen elämässä vanhurskauden saavuttamisen keinona. Laki ei menetä asemaansa osana Jumalan Sanaa, päinvastoin, Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti. Se mikä lakkaa, on lain merkitys uskovalle vanhurskauden saavuttamisen välikappaleena. Uskovan vanhurskaus ei enää perustu lain noudattamiseen kokonaan tai osittain, vaan yksin uskoon Jeesukseen. Joh. 14:11- 14 kertoo kuinka me saamme tehdä rakkauden tekoja Jeesukselle, ei niin että tekisimme tekoja pelastuaksemme, joka on kertaluontoinen tapahtuma: ”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.”
Vaikka JeesusMatteuksen evankeliumissa luvussa 5: 17-20 sanoo: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.”
Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo 14:15: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,” Eli Jeesus on täyttänyt lain, mutta rakkaudesta Jeesukseen teemme hänen käskynsä, sillä meillä on Pyhän Hengen voima valita tehdä oikein. Eli Raamatun teksti jatkuu: 14:17-21 ”totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
Apostoli Johannes kirjoittaa 1 Joh. 2:4-5 ”Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.” 1 Joh. 1:8-9 ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
Kaikki pyrkivät elämään elämää joka olisi muiden silmissä rikkeetöntä ja Jumalalle kelpaavaa. Olin vuosia sitten epätietoinen siitä, että olenko tehnyt sellaista syntiä etten pääsisi taivaaseen, sillä uskoin sellaisen paikan olevan olemassa, vaikka en ollut uskossa vielä. Vertasin elämääni Jumalan kymmeneen käskyyn ja en ollut varma, että olenko täyttänyt lain, jotta olisin ansainnut taivaspaikan. Jumalan kymmenen käskyn lain tarkoitus on näyttää meille kelvottomuutemme ja mahdottomuuden täyttää Jumalan lakia, Jeesus vuorisaarnassa selvensi lain täyttämisen mahdottomuutta ja sitä kautta saada Jumalan hyväksynnän ja taivaspaikan yrittämällä täyttää Jumalan lakia tai pettää itseä uskottelemalla, että olisi täyttänyt sen. Kautta ihmiskunnan historia on ajateltu, että jos hyviä töitä on vaakakupissa enemmän kuin pahoja tekoja, olemme voittajia, mutta Jumalan laki tuomitsee, jos on rikkonut vain yhdessä vähäisessä rikkomuksessa, kuten Aadamin ja Eevan tottelemattomuus.
Matteuksen evankeliumissa luvussa 19:16-26 Jeesus sanoo, että rikas mies pääsee taivaaseen pitämällä käskyt (ainoa ongelma on siinä, ettei niitä pysty kukaan täyttämään, mutta Jumalalle on mahdollista pelastaa ne jotka uskovat Jumalan sanaan Jeesukseen): ”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?” Niin hän sanoi hänelle: ”Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.” Hän sanoi hänelle: ”Mitkä?” Jeesus sanoi: ”Nämä: ’Älä tapa’, ’Älä tee huorin’, ’Älä varasta’, ’Älä sano väärää todistusta’, ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” Nuorukainen sanoi hänelle: ”Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua.” Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: ”Kuka sitten voi pelastua?” Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Hebrealaiskirje 10:26-31 ”Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.”
Me voimme pettää itseämme väittämällä ettemme ole pahempia kuin muutkaan, eikä hyvä Jumala voi tuomita meitä, jos olen tehnyt parhaani. Saatamme ajatella että kasteella käynti ja hautaan siunaaminen on riittävästi, sillä ne olisivat armon välineitä joilla saisimme pelastuksen. Jumala rakkaudessaan on antanut kymmenen käskyn lain, joka näyttää kuinka olemme Jumalalle kelpaamattomia, mutta Jumalan rakkaus valmisti pelastuksen Jeesuksen sijaiskärsimyksellä, jos otamme vastaan Jumalan armon ja teemme parannuksen, emme omassa voimassamme, vaan Jumalan armo antaa voiman elää Jumalalle kelpaavaa elämää. Raamatussa toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan kuinka Mooses johdatti kansan Siinain vuorelle, jossa Jumala ilmestyi kansalleen näkyvästi ja antoi kymmenen käskyn lain, jota kansa lupasi noudattaa, vaikka se oli ja on mahdotonta syntiselle noudattaa, eli heiltä puuttui itsetuntemus täysin tai pettivät itseään luullessaan voivan täyttää Jumalan antaman kymmenen käskyn lain. Kymmenen käskyn lain pitäisi paljastaa meille kuinka olemme armon tarpeessa, sillä laki tuomitsee meidät kadotukseen. Armosta Jeesukseen ja hänen täytettyyn työhön meidän puolestamme uskomalla voimme pelastua, emme hyviä tekoja tehden, sillä ne eivät riitä, mutta Jumalan armon voima antaa meille tehdä parannuksen, mutta edelleenkään emme tee hyviä tekoja pelastuaksemme. usko ilman tekoja on kuollut, minkä vuoksi teemme rakkauden tekoja Jeesukselle kun hän pyytää niitä tekemään.
Kristillisissä seurakunnissa on kaikkialla maailmassa, hyvää tarkoittavia kristittyjä, jotka tuntevat, että heidän täytyy tehdä jotakin, jotta he voisivat ansaita pelastuksen. He omistautuvat monille asioille kuten rukoukselle, katumusteoille, paastolle, laupeudenteoille, itsekieltäymykselle ja kirkon järjestyksen tarkalle noudattamiselle, mutta aivan turhaan! He eivät koskaan saavuta todellista sydämen rauhaa ja pelastusvarmuutta, koska he – kuten Israel aikanaan – eivät pyri siihen uskon, vaan tekojen kautta. Usko ei perustu tekoihin, mutta teot ovat uskon tulos.
Jeremian kirjassa luvussa 31:31-32 ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.”
Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Kirja joka muuttaa kansat – Raamattu kansakuntia uudistava voima” (YWAM Kustannus 2007) lainaus sivulta 85: ”Nuori mies nimeltä Martti Luther ilmoittautui augustinolaisluostariin Saksin ruhtinaskunnassa, itäisessä Saksassa, toiveenaan löytää anteeksianto ja pelastus sielulleen. Mutta vaikka Luther noudatti uskonnollista kurinalaisuutta jopa liiallisuuksiin asti, hän tiedosti olevansa hukassa. Hän yritti epätoivoisesti löytää pelastuksen hyvien tekojen avulla, mutta sen sijaan hän eli jatkuvassa syyllisyydentunnossa ja koki, että Jumala oli koska tahansa valmis tuomitsemaan hänet. Vanhempi munkki Johann Staupitz yritti rohkaista nuorta miestä sanoen, että Herra tulisi käyttämään tätä suuriin tarkoituksiin: ’Anna Kirjoitusten opiskelun olla elämäsi mieluisin asia’. Toisena luostarivuotenaan Luther alkoi lukea Raamattua luostarin kirjastossa. Hän suorastaan ahmi kirjan sivuja pyytäen Jumalaa avaamaan hänelle Sanaansa. Kun luostarin apotti lähetti Lutherin asioille Vatikaaniin, Martti päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen tehden entistä enemmän katumusharjoituksia ja yrittäen löytää pelastuksen ’taivaan portiksi’ kutsutussa Roomassa. Hän kipusi muiden pyhiinvaeltajien tavoin Pyhät Portaat polvillaan ylös, uskoen, että tämä teko vähentäisi viisitoista vuotta kiirastulesta. Yhtäkkiä yksi Lutherin lukemista Raamatun jakeista tuli hänen mieleensä niin vahvasti, että hän pomppasi pystyyn. Hänestä tuntui, että itse Jumala lausui hänelle: ’Vanhurskaus on elävä uskosta.’ Kristus ei tarjonnut hänelle viidentoista vuoden helpotusta kiirastulesta, vaan täydellistä, ikuista pelastusta ilmaiseksi. Sana oli vahva, mutta Luther ei silti saanut täyttä sielunrauhaa. Roomassa nuori mies näki asioita, jotka järkyttivät häntä. Seksuaalinen moraalittomuus ja ahneus olivat yleisiä, ja Luther kohtasi pappeja, jotka suhtautuivat välinpitämättömästi pyhään virkaansa. Se, mitä Luther näki ’taivaan porteilla’, vaikutti hänen ajatuksiinsa uskonpuhdistuksen tarpeellisuudesta. Ensin Luther kuitenkin etsi muutosta omaan sisimpäänsä. Vuonna 1507 Luther vihittiin papiksi, ja hän otti vastaan Wittenbergin yliopiston professuurin. Työnsä ohella Luther toimi paikallisena pappina ja rippi-isänä. Vaikka Luther yhä kamppaili oman uskonsa kanssa, hänestä tuli suosittu saarnaaja ja opettaja, sillä hän itse opiskeli ahkerasti.”
Luther elokuva vuodelta 2003, joka on uskonpuhdistaja Martti Lutheria käsittelevä elokuva. Sen ohjasi Eric Till ja julkaisi Metro-Goldwyn-Mayer. Lutherin roolissa esiintyy Joseph Fiennes. Elokuvamusiikin sävelsi Richard Harvey. Elokuvaajana toimi Robert Fraisse.
Ray Comfort ja Kirk Cmeron ”Maailman suurimmat saarnaajat (KKJMK Oy 2013) sivulta 46 lainaus: ”Laki ja Armo C. H. Spurgeon. ”Ihminen voi luulla olevansa vanhurskas vain siinä tapauksessa, ettei hän tunne Lakia. Kuvittelet, ettet ole koskaan rikkonut sitä, koska et ymmärrä sitä. Jotkut teistä korkeasti arvostetuista ihmisistä kuvittelevat olleensa niin hyviä, että pääsevät taivaaseen omien tekojensa varassa. Ette sanoisi suoraan niin, mutta ajattelette niin mielessänne: olette ottaneet sakramentin vastaan hartaana, olette kovin hurskaita kun käytte säännöllisesti kirkossa tai kokouksissa, olette hyviä köyhille, anteliaita ja rehellisiä, ja sanotte: ’Pelastun tekojeni avulla.’ Ei, ystäväni, katso sitä liekkiä, jonka Mooses näki, kavahda, vapise ja kauhistu. Laki ei voi tehdä muuta kuin tuomita meidät. Sen suurin tehtävä on ruoskia meidät ulos ylpeästä omavanhurskaudestamme ja ajaa meidät Kristuksen luokse. Se laskee selkäämme kuorman ja lähettää meidät pyytämään, että Kristus ottaisi sen pois… Kuvitteletteko pystyvänne pitämään Jumalan Lain täydellisesti? Uskallatteko väittää, ettette ole rikkoneet sitä? Ei, varmaankin tunnustatte vaikkapa hiljaisella äänellä: ’Olen kapinoinut.’ Tietäkää silloin tämä: Laki ei voi tehdä hyväksenne mitään anteeksiantamuksen asiassa. Se voi vain osoittaa teille, että ette ole mitään. Se voi riisua, se voi lyödä, se voi tappaa – mutta se ei voi parantaa, ei pukea eikä puhdistaa. Sen tarkoitus ei ole koskaan ollutkaan tehdä niin. Kuulijani, oletko tänä aamuna suruissasi synnin tähden? Tunnetko, että olet syyllinen? Myönnätkö rikkomuksesi? Tunnustatko eksymisesi? Kuule silloin minua Jumalan lähettiläänä: Jumala armahtaa syntisiä. Jeesus Kristus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Ja vaikka sinä olet rikkonut Lain, hän on pitänyt sen. Ota hänen vanhurskautensa omaksesi. Heittäydy hänen varaansa. Tule hänen luokseen nyt, riisuttuna ja alastomana, ota hänen vaatteensa peitteeksesi…”
Ray Comfort ja Kirk Cmeron ”Maailman suurimmat saarnaajat (KKJMK Oy 2013) sivulta 135 lainaus: ”Laki ja Armo C. H. Spurgeon. ’Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.’ (Room. 5:20). Missään muussa asiassa ihmiset eivät erehdy niin paljon kuin Lain ja evankeliumin välisessä suhteessa. Toiset asettavat Lain evankeliumin yläpuolelle, toiset evankeliumin Lain yläpuolelle. Toiset muuttavat Lakia ja evankeliumia eivätkä saarnaa sen enempää Lakia kuin evankeliumiakaan, kun taas toiset tekevät Lain kokonaan tyhjäksi julistamalla vain evankeliumia. On monia, jotka luulevat Lakia evankeliumiksi ja opettavat, että ihminen voi pelastua hyvillä töillä: hyväntekeväisyydellä, rehellisyydellä, oikeudenmukaisuudella ja raittiudella. He erehtyvät. Toisaalta monet opettavat, että evankeliumi on Laki, että se sisältää tiettyjä käskyjä, joita noudattamalla ihminen voi ansaita pelastuksen. He eksyvät totuudesta eivätkä ymmärrä sitä. Tietty joukko väittää, että Laki ja evankeliumi ovat sekoittuneet: ihminen pelastuu osittain noudattamalla Lakia ja osittain Jumalan armosta. He eivät ymmärrä totuutta ja ovat vääriä opettajia. Yritän – Jumalan avulla – tänä aamuna osoittaa teille Lain tarkoituksen ja sitten evankeliumin päämäärän. Lain tulon selittää sen tavoite: ’Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi.’ Sitten meille kerrotaan evankeliumin tehtävä: ’mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi’. ”
Ray Comfort ja Kirk Cmeron ”Maailman suurimmat saarnaajat (KKJMK Oy 2013) sivulta 24 lainaus ”Lain alkuperä, luonto, ominaisuudet ja käyttö – John Wesley. Tämä Laki on ikuisuudessa asuvan Korkean ja Pyhän katoamaton kuva. Hän, jonka olemusta kukaan ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä, näyttäytyy tässä ihmisille ja enkeleille. Tämä Laki on Jumalan kasvot, joilta on poistettu verho. Jumala ilmoitti itsensä luoduilleen siten kuin heille oli mahdollista, antaakseen eikä tuhotakseen elämää, jotta ihmiset voisivat nähdä Jumalan ja silti elää. Laki on ihmiselle paljastettu Jumalan sydän. Niin, tietyssä mielessä voimme sovittaa Lakiin sen, mitä apostoli kirjoitti Jumalan Pojasta: ’hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva’ (Hebr. 1:3)… Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna Jumalan Laki on ylin ja muuttumaton viisaus. Se on muuttumaton vanhurskaus, kaiken sen täyteys, mikä koskaan on luotu tai luodaan.”
Ray Comfort ja Kirk Cmeron ”Maailman suurimmat saarnaajat (KKJMK Oy 2013) sivulta 216 lainaus: ”Ray Comfort… Oletko koskaan miettinyt: ’Kadotettujen tavoittamiseen täytyy olla jokin avain’? Se avain on olemassa – ja se on ruostunut käytön puutteessa. Raamattu itse puhuu ’avaimesta’ (Luuk. 11:52). Sen tehtävänä on ajaa meidät Kristuksen luokse ja avata Vapahtajan ovi (Joh. 10:9). Jeesus käytti sitä (Luuk. 10:26), samoin Paavali (Room. 3:19-20), Timoteus (1. Tim. 1:8-11) ja Jaakob (Jaak. 2:10). Stefanus käytti sitä saarnatessaan (Apt.t. 7:53). Pietari näki sitä käytetyn, kun kolmetuhatta vangittua sielua vapautui helluntaipäivänä. Silti monissa seurakunnissa ei edes tiedetä sen olemassaolosta. Avain on raamatullinen, ja voimme myös nähdä, että kirkko on käyttänyt sitä aidon herätyksen ovien avaamiseen monta kertaa historian aikana. Tämä herätyksen avain ei ole mikään muu kuin Laki, kuten kohta näemme. Avaimet joutuvat helposti hukkaan, eikä tämä avain ole poikkeus. Jeesus sanoi, että ’lainoppineet’ ovat ’vieneet’ avaimen (Luuk. 11:52) ja estäneet siten kansaa pääsemästä Jumalan valtakuntaan. Fariseukset puolestaan eivät vieneet avainta pois, vaan vääntelivät sen muodottomaksi, niin ettei siitä enää ollut mihinkään (ks. Mark. 7:8). Jeesus palautti sen oikeaan muotoonsa, juuri niin kuin Raamattu oli ennustanut (ks. Jes. 42:21)…”
Billy Graham ”Rauha Jumalan kanssa” (Kuva ja Sana 1987) sivulta 109 lainaus: ”Monet ihmiset sekoittavat uskoontuloon lain noudattamiseen. Mooseksen laki esitetään Raamatussa tyhjentävästi ja lain tarkoitus on tehty hyvin selväksi. Sitä ei milloinkaan ole tarkoitettu jonakin ihmelääkkeitä maailman sairauksiin. Pikemminkin se annettiin diagnoosina maailman sairauksista. Se korostaa vaikeuksiimme syytä, ei parannuskeinoa. Raamattu sanoo: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tutkittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä” (Room. 3:19). Laki on antanut ilmestyksen ihmisen syntisyydestä ja Raamattu sanoo: ”… Ettei mikä liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista” (Room. 3:20). On täysin mahdotonta tulla uskoon lakia noudattamalla…”
Billy Graham ”Rauha Jumalan kanssa” (Kuva ja Sana 1987) sivulta 141 lainaus: ”Raamattu opettaa, että kuolleessa ja syntisessä luonnossasi ei ole mitään, mikä voi luoda elämää. Jos on kuollut syntiin, ei voi tuottaa vanhurskauden elämää. Monet ihmiset yrittävät tuottaa hyvää, pyhää ja vanhurskasta elämää syntymättä uudesti ylhäältä, mutta he vain epäonnistuvat. Ruumis ei voi kasvattaa uutta. Raamattu opettaa, että ’kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman’ (Jaak. 1:15). Me kaikki olemme hengellisesti kuolleita. Vanha luontosi ei voi palvella Jumalaa. Raamattu sanoo: ’Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on… eikä hän voi sitä ymmärtää’ (1 Kor. 2:14). Luonnollisessa tilassamme olemme suorastaan vihoissa Jumalan kanssa. Emme ole Jumalan laille alamaisia, emmekä voi sitä ollakaan. Roomalaiskirjeen (8:7) mukaan. Raamattu myös opettaa, että vanha luontomme on kokonaan turmeltunut. ’Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä…’ (Jes. 1:6). ’Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen…’ (Jer. 17:9). Se on turmeltunut, pettävän himon alamainen. Raamattu opettaa myös, että vanha luontomme on oma itsemme. Se on kykenemätön uudistumaan. Raamattu opettaa, että syntyessämme uudesti, me panemme pois vanhan ihmisemme – me emme paikkaa sitä. Vanha minä on naulattava ristille, sitä ei pidä kehittää. Jeesus sanoi, että kupin ja asetin ulkopuolelta peseminen jättää sisäpuolen yhtä likaiseksi kuin ennenkin… Elämää joka tulee uudestisyntymisestä ei voi saavuttaa luonnollisen kehittymisen tai omien ponnistelujen kautta. Ihmisellä ei luonnostaan ole pyhyyttä, jota Jumala vaatii taivasta varten. Vain uudessa syntymässä voidaan sellainen elämä löytää. Elääksemme Jumalan elämää meillä täytyy olla Jumalan luonto.”
Daniel Del Vecchio ”Ei enää maitoa…” (2010) sivulta 46 lainaus: ”Jotta seurakunnat olisivat suojattuja perkeleen juonia vastaan eivätkä tuhoutuisi, meidän täytyy säilyttää Hengen yhteys. Meidän täytyy tuoda syyttävät ajatuksemme valoon ja pyytää Jumalalta anteeksi, että olemme sallineet syytösten muhia mielessämme. Meidän tulee riisuutua tuomarin viitasta ja pukeutua puolustusasianajajan viittaan; katsoa peiliin kivien heittämisen sijasta. Jeesus opettaa meitä Matteuksen evankeliumissa (7:1-2): ’Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Tästä Raamatunkohdasta näemme, ettei meitä tuomita vain tekojemme perusteella vaan myös sen mukaan, miten olemme toisia ihmisiä tuominneet.” Samasta kirjasta sivulta 199 lainaus: ”Jumala pitää jääräpäisyyttä pahana syntinä, jolla on vakavat seuraukset, erityisesti niissä, joiden tulee edustaa Häntä ja johtaa Hänen kansaansa. Saul joutui kärsimään useita kuritustoimenpiteitä Herralta: Valtakunta otettiin häneltä pois ja annettiin Daavidille. Jumalan Henki lähti pois hänestä, koska hän herjasi armon Henkeä. Paha henki vaivasi eikä hän saanut helpotusta ahdistukseensa. Kun hän menetti Jumalan armon, hän etsi vain kunniaa ihmisten edessä. Hän joutui kateuden valtaamaksi ja yritti kerta toisensa jälkeen tappaa Daavidin. Lopulta hän päätti surullisen tarinansa pyytäen apua selvännäkijältä. Hänen kapinansa ja jääräpäisyytensä päätyivät johtamaan hänet okkultismiin. Se on surullinen tarina, mutta yhä voimassaoleva varoitus niille, jotka pitävät kiinni jääräpäisyydestään. Kaikki nämä asiat on annettu meille esimerkiksi, ettemme lankeaisi vastaavanlaiseen kapinaan. Meille on annettu Pyhä Henki auttajaksi. Hän edustaa Kristusta ja saa meidät muistamaan sen, mitä Jumala on sanonut. Hän inspiroi meitä tottelemaan Jumalan käskyjä. Joskus Hän muistuttaa meitä ja tuo mieleemme asioita, joita meidän tulee tehdä: kirjeitä, joita meidän tulee kirjoittaa, puheluita, joita meidän tulee soittaa, ihmissuhteita, joita meidän tulee uudistaa. Sen sijaan, että tottelisimme välittömästi, jätämme asian myöhemmäksi ja sitten se häipyy mielestämme. Jääräpäisyys on suuri este Hengen äänen tottelemisessa. Uppiniskaisuus sanoo meille: ’Myöhemmin… sitten, kun on hyvä hetki…’ ja Pyhä Henki tulee murheelliseksi. Meidän tulee tehdä parannus jääräpäisyydestä, joka estää meitä kuulemasta Hengen ääntä ja tottelemasta välittömästi. Myöhästynyt tottelevaisuus on tottelemattomuutta.”
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu 7:15-27 ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’ Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”
Ihminen on ruumis, sielu ja henki olemukseltaan. Ihmisen henki uudestisyntyy uskoon tulon yhteydessä ja saa yhteyden Jumalaan, eikä uudesti syntynyt henki voi tehdä syntiä. Ihmisen sielu pitää sisällään tunteet, ajatukset, järjen jne., joka uudistuu ja saa ihmisen lankeamaan syntiin, minkä vuoksi ihmisen täytyy uudistua ja pyhittyä Pyhän Hengen voiman avulla, jotta ei lankeaisi syntiin. Ihmisruumis maatuu ja ihminen ylösnousemuksessa saa uuden ruumiin. Pietarin ensimmäisessä kirjeessä luvussa 2:11-13 sanotaan näin: ”Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” Roomalaiskirjeessä kehoitetaan luvussa 12 näin: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”
David Pawson ”Valmiina Jeesuksen takaisin tuloon – Tessalonikalaiskirje 1 &2” (KKJMK OY 2017), josta lainaus sivulta 170: ”Mikä oli presidentti Nixoniin liittyvää suuri kriisi? Miksi henkilökohtaisesti uskon, että presidentti Ford Ford teki hyvin suuren virheen antaessaan presidentti Nixonille anteeksi? Time-lehdessä oli melko syvällinen ja hyvä artikkeli, jonka otsikko kuului Anteeksiantamisen teologia. Se, joka sen oli kirjoittanut, ymmärsi todella Raamattua, sillä hän sanoi: ’Et voi antaa anteeksi ennen kuin toinen on tunnustanut ja katunut tekojaan. Anteeksi antaminen ennen sitä on sen tosiasian pois pyyhkäisemistä, jonka mukaan jokaisen yläpuolella on laki.’ Tämä on kyllä syvällinen toteamus. Onko Yhdysvaltojen presidentin yläpuolella laki vain onko hän sen yläpuolella? Se on tuo syvä periaate, josta väitettiin. Antikristus sanoo: ’Ei ole muita lakeja kuin ne lait, jotka minä säädän.’ Saat kiittää Jumalaa, jos elävät maassa, jonka johtajat tunnustavat yläpuolellaan olevat lait… Kun jonkun kansakunnan hallitsijat eivät tunnusta yläpuolellaan olevia moraalilakeja, heissä vaikuttaa tulevan Antikristuksen henki – laittomuuden henki. Sillä laittomuuden todellinen henki ei ole välttämättä lakien rikkominen, vaan niiden tunnustamatta jättäminen. Se on henki, joka pyyhkii yli maamme juuri nyt. ’Kuka voi sanoa minulle, mitä minun pitää tehdä? Vanhempani eivät saa määrätä lakeja minulle. Kouluni ei saa sanoa minulle, mitä minun pitää tehdä. Yliopiston opettajat eivät voi sanoa opiskelijoille, mitä heidän pitää tehdä. Me laadimme itse omat lakimme.’ Antikristus tulee olemaan tämän asenteen ruumiillistuma, koska hän ei tunnusta yhtään Jumalan käskyistä, yhtäkään moraaliperiaatetta, joiden varaan Jumala on sanonut rakentaneensa maailmankaikkeuden, ja sanoo sen sijaan. ’Minä laadin lait, minä olen laki.’ Tämä on kauhea näkymä, mutta näin tulee tapahtumaan.”
Mikä asia tekee taivaasta taivaan ja helvetistä helvetin, se on laki. Helvetistä tulee helvetti, koska siellä on laittomuus, kapinaa, sortoa, petosta, ahneutta, kiusaamista jne., eli siellä puuttuu kaikki turva, niin kuin täällä maanpäällisessä helvetissä. Jumalan kirkkaus on laki, jota noudattamalla elämästä tulee elämisen arvoista.
Apostoli Paavalin Roomalaiskirje 13
”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”
Jumalan puhe Vanhassa testamentissa hylkäämisensä seurauksista
1 Kun. 9:6-9: ”Mutta jos te käännytte pois minusta, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata minun käskyjäni ja säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut, vaan menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, niin minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille, ja temppelin, jonka minä olen pyhittänyt nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä; ja Israel tulee sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille. Ja tämä temppeli on tosin korkein, mutta jokainen, joka kulkee siitä ohi, on tyrmistyvä ja viheltävä; ja kun kysytään: ’Miksi on Herra tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?’ niin vastataan: ’Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, joka oli vienyt heidän isänsä pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin ja kumarsivat niitä ja palvelivat niitä; sentähden Herra on antanut kaiken tämän pahan kohdata heitä’.”
Jumalan tuomiot lain rikkojille
TV7:n (www.tv7.fi) arkistosta löytyy Derek Princen opetuspuheita, kuten ”Synti, vanhurskaus ja tuomio 1/2 Jaksonumero: 105 ja 2/2”, jossa kerrotaan, että Jumalan tuomiot ovat ajallisia ja ikuisuutta koskevia.
Kirjallisuutta
Augustinus ”Jumalan valtio” (WSOY 2003)
Pentti Juhani Mattila 